Kunnanjohtaja: Yhteistyö vanhempien kanssa ei toimi, mikä avuksi?

Tällä palstalla vastataan tyypillisiin sisäilma-aiheisiin kysymyksiin, joita kodit, koulut ja kunnat sisäilma-asioissa meiltä kysyvät. Kaikissa kysymyksissä on kysyjien yksityisyyden suojaamiseksi häivytetty tunnistetiedot ja muutettu kysymyksissä esiintyvien nimet.

Keskikokoisessa kunnassamme on kouluissa eri asteisia sisäilmaongelmia, joita selvitämme ja joiden korjaamista priorisoimme aktiivisesti.

Tilanne on osassa kouluista kriisiytynyt. Osa kohteista on “saanut” medianäkyvyyttä, ja keskustelu sisäilma-aiheesta käy muutenkin todella vilkkaana. Jopa ylikierroksilla, varsinkin sosiaalisessa mediassa.  

Sisäilma-asiat työllistävät tällä hetkellä meitä valtavasti. Pyrimme mahdollisimman terveelliseen ja turvalliseen sisäympäristöön kouluissa ja olemme tehneet esimerkiksi linjauksia uusien rakennushankkeiden kilpailuttamisesta tätä painottaen.  

Vanhemmat ovat toivoneet lisää vuorovaikutusta, mutta työntekijät ovat kiireisiä ja uupuneet raskaaseen tilanteeseen. He myös kokevat vanhempien kanssa työskentelyn turhauttavaksi ja kuluttavaksi. Vanhemmat ovat jatkuvasti todella ärhäköitä, vaikka olemme tehneet asialle jo paljon.

Vanhempaintoimikunnan kanssa on järjestetty sisäilmailta, jossa tilanne entisestään kärjistyi.

Sekä yhteistyö että sen puute näyttäytyvät siis nyt ongelmina. Olisiko teillä vinkkejä tilanteeseen? 

Yhteistyön kriisiytyminen vanhempien kanssa voi kertoa siitä, että vanhemmat eivät ole saaneet apua siihen asiaan, mihin he apua tarvitsevat. Vaikka rakennusten suhteen toimet ovat teillä hyvässä käynnissä, ei se auta niitä lapsia, jotka juuri nyt sairastavat koulurakennuksissa ja jäävät jälkeen opinnoistaan. 

Jos perheiden tämän hetken avuntarve ei tule huomioiduksi, vaikka paljon muuta tehdäänkin, syntyy vanhemmille helposti vaikutelma, että heidän asiaansa väheksytään ja ohitetaan. 

Seurauksena sulkeudutaan helposti poteroihin: vanhemmat omiinsa, kunnan ja koulun työntekijät omiinsa. Keskusteluyhteys on tuohtunutta ja kärjistynyttä. Työntekijöistä tuntuu uuvuttavalta, että pitäisi vielä kaiken päälle miettiä lisätoimia. On luonnollista, että tällöin pyritään ennen kaikkea selviämään päivästä toiseen. 

Hankekokemuksemme kuitenkin on, että ilman selkeää toimintatapojen ja keskustelukulttuurin muuttamista tällainen tilanne ei rauhoitu itsestään. Tapahtumat eskaloituvat pahimmillaan siihen, että somekanavat laulavat aina vahvemmin, asiasta tehdään kanteluita, yhteydenotot pysyvät vihaisina ja kuormittavina ja opettajat alkavat vaihtaa koulua tai lähtevät koko kunnasta. Ja lapsille tietenkin seuraa sisäilmaongelmista monenlaista kauaskantoista haittaa.

Nämä alkavat olla todellisia haittatekijöitä kunnan toimivuudelle ja maineelle. Vetovoima kärsii.

Kertokaa, mikä muuttuu

Solmun avaamiseksi vanhemmat ensinnäkin tarvitsevat kunnalta viestin, että heidät otetaan tosissaan ja nyt tapahtuu muutos toimenpiteissä. Tilanteen vakavuuden sanoittaminen on usein ensiaskel työrauhaan. 

Pöytää voi puhdistaa sanomalla avoimesti, että asia on hankala eikä kunnassa ole osattu toimia riittävästi oireilevien lasten auttamiseksi, mutta nyt otetaan yhdessä niskalenkki ongelmasta. Työ alkaa sen kuulemisella, mitä apua lapset ja vanhemmat juuri nyt tarvitsevat ja vastaamalla sitten tähän tarpeeseen. 

Hyvin usein vanhemmat tarvitsevat näitä kolmea asiaa: 

• Tiedon, miten niiden lasten opetus järjestetään, jotka eivät oireidensa vuoksi voi opiskella muun luokan mukana koulutiloissa. Vanhemmat siis haluavat, että oireileva lapsi ei joudu odottamaan apua kohtuuttomasti ja pysyy mukana opinnoissa ja luokkayhteisössä. 
• Tiedon, kuinka moni koulussa oireilee ja minne itse voi tehdä oireilmoituksen.  
• Tiedon, mikä rakennuksen kunto on, mistä siihen liittyvät raportit löytyvät ja mitä rakennukselle aiotaan tehdä. 

Toisissa kunnissa pöytää on puhdistettu esimerkiksi järjestämällä sisäilmailta, jossa on kunnan puolelta todettu, että toimintatavoissa on paljon puutteita ja että siitä ollaan pahoillaan. Rakennuksen kunnosta on kerrottu avoimesti ja kuultu vanhempien toiveita ja tarpeita. Lisäksi koulussa pahasti oireileville lapsille on pikaisesti esimerkiksi annettu etäopiskelulupa tai etsitty korvaava tila. 

Sisäilmaillan täytyy olla aidosti vuorovaikutteinen ja avoin, jottei se kriisiytä tilannetta entisestään. Ensisijaisena tavoitteena ei voi olla tilanteen rauhoittaminen.

Jos ihmisillä on ongelmia, tavoitteena täytyy olla ymmärtää niitä ja auttaa niiden ratkaisemisessa. Työrauha syntyy aidon viestin ja oikeansuuntaisen toiminnan seurauksena. 

Jopa raadollinen avoimuus on käytännössä yllättävän toimivaa. Jos vanhemmat kokevat, että heille tarjotaan ympäripyöreitä vastauksia, puolustellaan sekä selitellään ja tietoa pehmennellään tai pimitetään, keskustelu ei johda ilmapiirin puhdistumiseen.  

On myös hyvä idea sanoa, ettei tiedä, ellei oikeasti tiedä. Sisäilma-asioissa ei aina voi tarjota yksiselitteisiä kaiken kattavia vastauksia. Fiksu myöntää tämän.  

Te voisitte järjestää uuden sisäilmaillan niissä kouluissa, joissa tilanne on kriisiytynyt: Olla yhteydessä vanhempiin tätä ennen ja kysyä heidän toiveitaan, tarpeitaan ja apua illan suunnitteluun ja siitä viestimiseen. Tarkempia ohjeita löytyy sivulta Keskusteluyhteyden palauttaminen.  

Tämän jälkeen tilannetta täytyy tietenkin kartoittaa tarkemmin ja luoda kuntaan ohjeet esimerkiksi oire-epäilyjen kirjaamiseen, viestintään ja oireilevien lasten koulunkäynnin järjestämiseen, mikäli näitä ei ole. Samoin kannattaa luoda pysyvät yhteistyörakenteet vanhempien kanssa tehtävälle työlle. Näihin löytyy selkeitä ohjeita osiosta Kunnille ja kouluille. 

Uudet toimintatavat kirjataan sisäilma-asioiden käsittelyohjeeseen kaikkien nähtäviksi ja niistä viestitään näkyvästi. Vanhempia kuullaan jatkossakin säännöllisesti. Vanhemmat ovat kunnalle voimavara silloin, kun kitkaa luova solmu saadaan purettua. Löydät aiheesta lisää tietoa sivulta Kunnan ja vanhempien yhteistyö. 

Vanhemman tunteen alla on yleensä tärkeää asiaa. Vanhempi ei lähtökohtaisesti ole turhaan raivoissaan. Tunne kertoo asian vakavuudesta, sitä ei kannata pelätä vaan antaa sen johdattaa. 

Tällainen muutos vaatii kunnan työntekijöiltä rohkeutta, viisautta ja yhteishenkeä. Kunnanjohtajalla on tärkeä rooli uuden linjaamisessa ja sanoittamisessa. Kokemukset hankekunnista kertovat, että muutos kannattaa. 

Lue lisää – Kuntaesimerkki

Sisäilmauutiset: Hankala sisäilmatilanne johti uuteen toimintakulttuuriin Lohjalla

YLE: Koulu, joka päätti vihdoin ottaa homeongelman ja sairastuneet tosissaan