Omat käytännöt oireilmoituksille ja lapsen auttamiseen

Tällä sivulla kerrotaan, miten sisäilmasta oireilevan lapsen palvelupolku eroaa rakennusta koskevien oireilmoitusten tilastoimisesta. Miksi kummallekin kannattaa olla omat reittinsä?

Sisäilma-asioissa on tärkeää erottaa ihmisten auttaminen ja rakennusten kunnossapito.
Kyse on eri asioista, mutta aina niitä ei ole kuntien ohjeistuksissa ja toimintamalleissa eriytetty toisistaan.

Kunnassa kaikilla oli eri kuva koulussa oireilevien määrästä. Vanhemmat kertoivat noin sadasta oireilevasta lapsesta. Rehtori oli saanut kymmeniä yhteydenottoja lasten kouluun liittyvästä oireilusta. Kunnan sivistysjohtajan tietoon oli tullut kolme lasta, jotka sairastelivat koulussa vakavasti ja tarvitsivat järjestelyjä koulunkäyntiin. Sisäilmaryhmässä ei ollut selvää tilannekuvaa.

Rakennuksen tutkiminen ja korjaaminen kestää usein pitkään. Näin on etenkin silloin, kun rakennusta joudutaan tutkimaan kauan, rakennuksen ongelmat ovat monimuotoisia tai korjattavaa löytyy paljon.

Rakennuksessa oireilevat ihmiset eivät voi odottaa, että rakennus korjataan heidän terveydelleen sopivaksi. On tärkeää, että heille löydetään mahdollisimman pian sellaiset väliaikaiset ratkaisut, joilla oireilu vähenee ja arki pääsee jatkumaan normaalisti.

Lasten kohdalla tämä korostuu entisestään. Lapsen koulupäivä on tänään. Lapsi ei voi odottaa apua lukuisten sisäilmaselvitysten ja vuosiluokkien ajan.

Aina lapsen sisäilmaoireet eivät myöskään ole merkki siitä, että rakennuksessa olisi runsaasti korjattavaa. Ihmiset voivat oireilla esimerkiksi rakennuksessa käytettäville hajusteille tai heillä voi olla allergia jollekin rakennusmateriaalille, joka ei ole kaikille vaarallinen. Tällöin täytyy etsiä ennemmin yksilöllisiä tai pienryhmiä koskevia ratkaisuja.

Sisäilmatilanteisiin saadaan helpoiten tolkkua, kun kunnassa ja koulussa on selvät erilliset toimintamallit ihmisten huomioimiseen ja toisaalta rakennusten ongelmien havaitsemiseen ja ratkaisemiseen. Näiden eriyttäminen auttaa ymmärtämään, miten milloinkin kannattaa toimia.

Alla kuvataan, miten sisäilmasta oireilevan lapsen auttaminen eroaa rakennuksen oireilmoitusten käsittelemisestä ja kuinka nämä polut tukevat toinen toisiaan.

Lapsi – Oireilevan lapsen auttaminen

Lapsen oireisiin ja poissaoloihin tartutaan aina. Jos on epäilys siitä, että oireet voisivat liittyä sisäilmaan, terveydenhuolto selvittää tilannetta tarkemmin ja hyödyntää tässä esimerkiksi oirepäiväkirjaa.

Lasta autetaan aina, huolimatta siitä, onko muilla rakennuksen käyttäjillä oireita tai mitä rakennuksen kunnosta tiedetään.

Lapsen auttamiseen löytyy viisivaiheinen malli ja tarkempia ohjeita Autetaan lasta -osiosta.

Rakennus – Käytännöt oireilmoituksille

Terveydenhuolto kirjaa sisäilmaan liitetyistä oireista aina oireilmoituksen. Oireilmoitukset kerätään, kirjataan, kootaan ja välitetään eteenpäin esimerkiksi seuraavasti:

1. Ohjaaminen ja ilmoittaminen

Sisäilmasta oireileva lapsi/lapsi, jolla epäillään sisäilmaoireita, ohjataan aina ottamaan yhteyttä kouluterveydenhuoltoon.

Lapset/huoltajat kertovat kouluterveydenhuollossa oireista ja havainnoistaan niiden yhteydestä sisäilmaan.

Oireilmoituksen tekemiseen voi olla kunnassa myös käytössä lomake tai ohjeistus ilmoittaa sisäilmaan liittyvästä oire-epäilystä puhelimitse kouluterveydenhoitajalle.

2. Kirjaaminen

Terveydenhoitaja pitää kirjaa sisäilmaan liitettyjen oiretapausten määrästä. Hän kirjaa esimerkiksi Ecxel-taulukkoon oireilmoituksen (“1 kpl sisäilmaan liitettyä oireilua”) ja mihin tilaan ilmoitus liittyy (“Koulu X, luokka X”).

Terveydenhoitaja voi kirjata halutessaan tiiviisti myös oireiden tyypin ja vakavuuden lisätietokenttään (kuten “Lievää päänsärkyä” / “Kovia vatsaoireita”).

Kirjatessaan oireilmoituksia terveydenhoitajan ei tarvitse arvioida, mikä oire lopulta varmasti liittyy sisäilmaan ja mikä ei. Kaikista sisäilmaan liittyvistä oire-epäilyistä tehdään oireilmoitus, jotta tieto oireista siirtyy eteenpäin. Rakennuksen kunto, sisäilman laatu ja korjaustarve selvitetään myöhemmin eri tahojen toimesta.

Huom. Tässä yhteydessä ei kirjata henkilötietoja ja pidetään muutoinkin huoli, etteivät tiedot ole yksilöitävissä kehenkään. Tarkoitus on kerätä tilastotietoa, jotta voidaan ajoissa tunnistaa ja jatkoselvittää mahdolliset oireryppäät ja niiden esiintyminen rakennuksessa.

Huom. Luonnollisesti terveydenhuolto kirjaa lisäksi yksittäisen potilaan hoitoa varten kunkin henkilön omaan potilaskertomukseen asiat tarkemmin noudattaen normaaleja hoito- ja kirjauskäytäntöjä ja huolehtii siitä, että lapsi saa tarvitsemansa avun.

3. Ilmoitusten välittäminen

Terveydenhuolto välittää tiedon oireilevien määrästä eteenpäin säännöllisesti esimerkiksi seuraavasti:

a) Kouluterveydenhuolto välittää tiedot sisäilmaryhmään. Hyvinvointialueelle/kuntaan kannattaa nimetä sisäilma-asioita koordinoiva terveydenhoitaja, jolle kukin terveydenhoitaja ilmoittaa kuukausittain oman koulunsa/omien koulujensa oireilmoitusten määrän ja mihin tiloihin ne liittyvät. Koordinoiva terveydenhoitaja ilmoittaa tiedot eteenpäin sisäilmaryhmälle.

b) Kouluterveydenhuolto välittää tiedot oireilmoitusten määrästä erikseen myös oman koulunsa rehtorille.

c) Terveydenhuoltoon kertyy lisäksi paljon laadullista tietoa ongelmista. Kun terveydenhuolto on mukana kunnan sisäilmaryhmässä ja mahdollisissa kohdekohtaisissa sisäilmaryhmissä, laadullinen tieto siirtyy ryhmässä tilojen kunnosta vastaaville (Esim. “Luokassa X monella on päänsärkyä. On alkanut tulla paljon ilmoituksia vatsakivuista koulussa X. Luokassa Y on poikkeuksellisen runsaasti poissaoloja.”).

d) Riippuen organisaation rakenteesta tieto voi vaihtua muutenkin matalalla kynnyksellä. Joissakin kunnissa on ollut esimerkiksi hyvin toimivaa, että terveydenhoitaja ilmoittaa matalalla kynnyksellä suoraan tekniselle johtajalle, kun joistakin tiloista tulee paljon oireilmoituksia.

4. Tilojen kunnon arviointi tarvittessa

Tilapalvelu ja sisäilmaryhmä seuraavat ja arvioivat koulurakennusten kuntoa ja turvallisuutta. He hyödyntävät tutkimustarpeen arvioinnissa oireilmoituksista saamaansa tietoa. Rakennuksessa voidaan käynnistää tarvittaessa lisätutkimuksia tai toteuttaa esimerkiksi oirekysely, mikäli oireilmoituksia on tullut runsaasti.

Usein on hyödyllistä, että kunnassa on terveydenhuollon kokoamien oireilmoitusten lisäksi erillinen kanava olosuhdehaittailmoituksille ja vikailmoituksille.

5. Viestiminen rakennuksen kunnosta ja oireilusta rakennuksessa

Sisäilmaryhmä ja tilapalvelu viestivät avoimesti rakennuksen kunnosta ja oireilevien määrästä kouluille.

6. Tiedon hyödyntäminen opetusjärjestelyiden suunnittelussa

Rehtori, joka myös on mukana sisäilmaryhmässä, voi hyödyntää tietoa oireilevien määrästä suunnitellessaan oireileville lapsille opetuksen tukea ja järjestelyjä. Kun rehtori saa tiedot oireilmoitusten määrästä, hänen on helpompi hahmottaa, onko kyse yksittäisen lapsen tukemisesta, pienryhmäratkaisujen etsimisestä vai mahdollisesti koko kouluyhteisön terveydestä ja turvallisuudesta.

7. Viestiminen rakennuksen käyttäjille

Rehtori viestii koulurakennuksen kunnosta ja oireilevien määrästä koulun henkilökunnalle ja vanhemmille sekä yhteisölliseen opiskeluhuoltoryhmään.

Jos rakennuksessa oireillaan paljon, sen kunto herättää paljon kysymyksiä tai rakennuksen kuntoa selvitetään ja korjaustarvetta kartoitetaan, viestintään kannattaa ottaa mukaan sisäilmaryhmä ja tilapalvelut. Yhteisiä sisäilmailtoja kannattaa hyödyntää tällaisissa tilanteissa.

Oireilmoitusten polku voi siis kulkea esimerkiksi näin:

Miksi toimiva oireilmoituspolku on tärkeä?

Oireilmoitusten perusteella päästään varhaisessa vaiheessa kiinni koulurakennuksen mahdollisiin ongelmiin.

Käyttäjäkokemuksiin perustuva tieto ei tietenkään yksinään riitä johtopäätösten tekemiseen rakennuksen sisäilman laadusta ja korjaustarpeesta, mutta oireilmoitusten kertyminen ohjaa ajoissa selvittämään rakennusten ongelmia ja auttaa kohdentamaan tutkimukset sinne, missä ihmiset oikeasti oireilevat.

Oireilmoitukset auttavat myös kartoittamaan oireilevien määrää ja sitä kautta räätälöimään opetuksen tukea ryhmätasolla, jos oireilevia lapsia on paljon. Resurssien kannalta on usein järkevää, että tukea ja opetusta organisoidaan pienryhmänä, mikäli oireilevia lapsia on useita. Koulun tiloissa oireileville on mahdollista esimerkiksi etsiä korvaava tila muualta kunnan tiloista ja palkata sisäilmasta oireileva opettaja koordinoimaan tai toteuttamaan ryhmän opetusta.

Lisää tietoa opetuksen suunnittelusta löytyy Autetaan lasta -osion ohjeista Koulunkäynnin järjestelyjen suunnittelu ja Suunnittelun avuksi. Jälkimmäisessä on kuvattu esimerkkejä myös pienryhmäratkaisuista.

Tieto oireilmoitusten määrästä on hyödyllinen myös vanhemmille ja vanhempainyhdistyksille heidän huolehtiessaan lastensa hyvinvoinnista ja oikeudesta terveelliseen oppimisympäristöön.

Kumpaakin polkua kuljetaan

Edellä kuvatut käytännöt voivat yhdessä näyttää esimerkiksi tältä:

Lasta autetaan aina hänen tarvitessaan apua. Hänellä on oikeus opetukseen ja tarvitsemaansa tukeen. Tähän oikeuteen ei vaikuta se, kuinka paljon rakennuksessa oireilee muita ihmisiä.

Koulurakennuksen turvallisuutta selvitetään, kun oire- ja/tai olosuhdehaittailmoituksia tulee tarvittava määrä tai jos rakennuksessa muutoin havaitaan jotakin terveyshaittaan viittaavaa sekä lisäksi säännöllisissä tarkastuksissa.

Käytännöt voivat vaihdella kuntakohtaisesti. Esimerkiksi olosuhdehaitat voidaan ohjata ilmoittamaan rehtorille, joka kirjaa ilmoitukset järjestelmään, tai tilojen käyttäjät voivat tehdä ilmoituksen suoraan lomakkeella kiinteistönhoidolle/tilapalveluille. Olennaista on, että lapsen auttaminen ei jää rakennuksen tutkimisen alle, vaan sille on oma reittinsä.

Kunta/hyvinvointialue vastaa siitä, että:

Tapausesimerkkejä

CASE 1: Kummallista kuvotusta

Kunnan yhdessä koulussa alkoi terveydenhoitajan tietoon tulla paljon koululaisten vatsaoireita. Vaikka koululaiset ja heidän vanhempansa kertoivat oireita ilmenevän tiettyinä päivinä ja tietyissä tiloissa, pidettiin terveydenhuollossa vatsaoireita epätodennäköisinä sisäilmaoireina eikä siten kirjattu niistä oireilmoituksia.
Kunnassakaan ei pitkään yhdistetty tätä oirerypästä sisäilmaoireiksi.

Vähitellen alkoi vatsaoireita tulla niin paljon ja niin vakavina, että epäiltiin, onko käynnissä jokin vatsatautiepidemia. Sellaista ei todettu.

Kouluterveydenhuollossa alettiin kysellä oppilailta tarkemmin, milloin vatsaoireita tulee. Ilmeni, että aina tiettyinä päivinä useilla oppilailla oli ‘maha sekaisin’, kuvotusta ja osalla oppilaista myös oksentelua iltaisin. Kouluterveydessä alettiin piirtää karttaa, missä oppilaat ovat tällöin olleet. Ilmeni, että oireita tuli lähinnä yhden luokkatilan jälkeen.

Tila tutkittiin tarkemmin. Ensin siinä havaittiin ilmanvaihto-ongelma, joka korjattiin. Jatkotutkimuksissa löytyi vielä vakava mutta paikallinen homeongelma. Luokka laitettiin kiinni ja korjattiin.

Tämän jälkeen vatsaoireilu väheni merkittävästi. Asian korjaamisessa meni kuitenkin vuosia, sillä ilmoitus- ja kirjaamiskäytännöt olivat epäselviä. Oireista ehti aiheutua paljon haittaa oppilaiden koulunkäynnille ja vapaa-ajalle. Ei ole tiedossa, mikä vaikutus pitkittyneellä altistumisella on heidän terveyteensä jatkossa.

CASE 2: Kukaan ei tiedä

Kunnassa ei ole käytäntöjä oireilmoitusten kirjaamiseen ja välittämiseen eteenpäin. Kunnassa on vuosia ollut erityisen paljon poissaoloja ja vanhemmat ovat valittaneet rakennusten sisäilmaongelmista.

Kukaan ei tiedä oireilevien määrää. Vanhempainyhdistykset kertovat, että laajamittainen oireilu jatkuu edelleen ja että osa oppilaista ei voi enää käydä koulussa säännöllisesti.
Vanhemmat käyttävät oireilevia lapsia nyt pitkälti yksityisessä terveydenhuollossa, minkä johdosta tiedon kertyminen kouluterveyteen on entisestään vähentynyt.

Lasten huonovointisuuden, poissaolojen ja tilanteen epäselvyyden vuoksi vanhempaintoimijoiden ja koulun välillä on alkanut olla skismaa.

Tietoa tilojen ongelmista ei ole saatavilla kuin hajanaisesti. Tilojen kunnosta vastaaville ei ole selvää, missä rakennuksissa ja niiden osissa erityisesti oireillaan ja millä tavoin.
Korjauksia on tehty joihinkin rakennusten osiin, mutta ne eivät ole ratkaisseet ongelmia eikä niitä ole tehty erityisesti niihin tiloihin, joissa vanhemmat kertovat lasten eniten oireilevan.

CASE 3: Tyypillisiä oireita

Kunnassa kouluterveydenhuollossa kirjataan oireilmoituksina vain “klassiset” sisäilmaoireet eli pääasiassa yskä, päänsäryt ja keuhko-ongelmat.

Vanhempainyhdistykset kuitenkin kertovat, että lapsilla ilmenee koulussa ennen kaikkea iho-oireita, kuumepiikkejä ja keskittymisvaikeuksia. Näistä ei ole kirjattu sisäilma-oireilmoituksia eikä tieto niistä välity eteenpäin organisaatiossa.

Kunnassa on ollut “tilanne päällä” koulujen sisäilman kanssa jo usean vuoden ajan. Rakennuksia on tutkittu useaan otteeseen vanhempien vaatimuksesta. Yhdessä koulurakennuksessa on havaittu ”merkittäviä sisäilmaongelmia”. Korjauksia on tulossa, ja niiden vaikutuksia oireisiin odotetaan.

Lisälukemista

Sisäilma-asioissa on toimittava, vaikka kaikkea ei tiedetä
Laki on lapsen puolella
Viestintä sisäilmatilanteissa