Sisäilma-asioissa on toimittava, vaikka kaikkea ei tiedetä

Tällä sivulla kerromme pähkinänkuoressa siitä, mitä sisäilma on, millaisia sisäilmaoireet voivat olla ja miksi sisäilman terveysvaikutuksista tarvitaan vielä lisää tutkimusta. Sivu on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat lisätietoa aiheesta sisäilmasta oireilevan lapsen auttamiseksi.

Sisäilma ja sisäilmaoireet ovat varsin monisyinen kokonaisuus. Erilaisia sisäilmaoireita on paljon, ja oireet voivat samoissakin tiloissa vaihdella eri ihmisillä. Rakennusten ongelmat ovat usein vaikeita ja hitaita selvittää, ja rakennusten terveyshaittoihin liittyy vielä valtavasti tietoaukkoja ja tutkimustarvetta.

Sisäilmatilanteissa joudumme siis toimimaan puutteellisin tiedoin ja keskeneräisin työkaluin, mikä valitettavasti näkyy ihmisten arjessa. Kouluista ja vanhempainyhdistyksistä kantautuva viesti on usein tämä:

• lasten oireisiin ei puututa tarpeeksi varhain tai niitä ei oteta tosissaan edes lapsen sairastuttua vakavasti
• perheet jäävät sairastavan lapsen kanssa yksin
• rakennusten tutkimisen ja korjaamisen prosessit ovat niin hitaita, että ne eivät riitä avuksi lapselle, joka sairastaa juuri nyt
• käytössä olevilla sisäilman tutkimusmenetelmillä ei aina löydetä oireita selittävää syytä
• oiretilanteisiin ei ole lasta auttavia toimintamalleja
• monet sisäilmasta oireilevat lapset syrjäytyvät ja kouluyhteisöt kuormittuvat ongelmien äärellä.

Ihmiset ja sisäilma

Tiedetään, että sisäympäristö voi vaikuttaa lasten terveyteen monella tavalla. Tavallisia sisäilmaoireita ovat esimerkiksi päänsärky, huonovointisuus ja keskittymiskyvyn vaikeudet, väsymys, vatsaoireet, ihottuma ja lämpöily. Sisäilmaongelmista voi aiheutua toistuvia tulehduksia esimerkiksi silmissä, poskionteloissa tai keuhkoputkissa.

Jotkin terveysvaikutukset ovat nopeita, jotkin voivat seurata altistumisesta vasta pidemmän ajan kanssa, kuten astma tai herkistyminen homeille ja kemikaaleille.

Sisäilmaan liittyvien terveysvaikutusten kirjo on todennäköisesti paljon laajempi kuin mitä perinteisesti olemme yhdistäneet sisäilmaongelmiin. Esimerkiksi joillakin rakennusmateriaaleissa esiintyvillä muovinpehmentimillä (ftalaateilla) tiedetään olevan hormonitoimintaan ja lapsen fyysiseen ja henkiseen kehitykseen vaikuttavia ominaisuuksia.

Sisäilmaan liittyvän sairastumisen mekanismeja ja kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä täysin tunneta. Vielä ei myöskään osata kattavasti arvioida, millaiset määrät aineita ja millaisina yhdistelminä sairastuttavat.

Ihmiset ovat myös erilaisia. Emme kaikki reagoi epäpuhtauksiin samalla tavoin. Samassa luokkatilassa yhtä voi alkaa väsyttää, toiselle tulee ihottumaa ja kolmas ei huomaa olossaan mitään erityistä.

Vakava sisäilmaongelma on riski kaikille tilojen käyttäjille. Jos ongelma todetaan, voidaan tilan käyttöä rajoittaa, kunnes vauriot on korjattu tai rakennus purettu. On tärkeää, että koulutiloissa oireilevien lasten oireista siirtyy tieto kouluterveydenhuoltoon ja sieltä edelleen rehtorille, tilapalveluille ja sisäilmatyöryhmään, jotta tarvittavat tutkimukset rakennuksen terveyshaitan selvittämiseksi voidaan käynnistää.

Samalla on hyvä muistaa, että yksittäinen lapsi voi oireilla ja sairastua koulussa myös silloin, kun kyse ei ole yleisestä, kaikille muillekin vahingollisesta terveyshaitasta.

Tällainen tilanne on silloin, jos lapsi on esimerkiksi allerginen jollekin sisäympäristössä esiintyvälle tekijälle tai herkistynyt esimerkiksi hajusteille aiemman altistumisen tai vaikkapa immuniteettiin vaikuttavien hoitojen seurauksena. Siksi on tärkeää, että aina huomioidaan sekä yksittäisen lapsen tuen tarve että arvioidaan, onko tarpeen tutkia ja korjata myös rakennusta.

Laki velvoittaa sekä koulutilojen terveellisyydestä huolehtimiseen että yksittäisen lapsen tarpeista huolehtimiseen.

Toimi ajoissa ja anna aikaa

Sisäilmaoireissa tärkeä muuttuja on aika. Aika voi auttaa toipumisessa ja vaikuttaa ratkaisujen onnistumiseen.

Esimerkiksi jokin väistötila tai rakennusmateriaali voi tehdä lapsen sairaaksi, jos hänen elimistönsä on juuri vastikään kovasti kuormittunut ongelmatiloissa. Sama väistötila voikin olla kyseiselle lapselle sopiva, jos hän saa ennen sinne siirtymistä rauhassa toipua altistumisesta ja vahvistaa vastustuskykyään.

Vastaavasti jos lapsen oireiluun on puututtu vasta hyvin pitkällä viiveellä, voi olla, että lapsen terveyden palautuminen vie hyvin paljon aikaa tai terveys on jopa kärsinyt pysyviä vaurioita.

Kaiken tämän vuoksi yksilöllinen ote on tärkeä. Esimerkiksi seuraavissa kahdessa esimerkissä tarvitaan aivan erilaiset ratkaisut lapsen koulunkäynnin tukeen. Esimerkit ovat hanketyössä esiin tulleita, lasten vanhempien kertomia todellisia tilanteita.

Vaikka tyttö on ollut kohta vuoden poissa koulurakennuksesta, puoli tuntia siellä riittää, että hänellä alkaa iho taas kesiä, hengitys vinkua ja limakalvot mennä rikki. Yhdestä käynnistä hän toipuu parissa vuorokaudessa, mutta jos näitä osumia tulee vähänkin toistuvasti, tytön terveys ja toimintakyky romahtaa ja hänellä kestää monta kuukautta toipua tolpilleen. Lääkäri on kieltänyt rakennuksessa olemisen tytöltä kokonaan. Keräämme nyt pienryhmää toisissa tiloissa opiskelua varten, sillä koulussa sairastuu välittömästi usea lapsi samalta luokalta.

Huomasimme, että poika pystyy olemaan koulussa, kunhan altistumista vähennetään. Silloin kun hän oli koulussa joka päivä, hän oli jatkuvasti kipeä ja vapaa-aika meni tokkurassa nukkumiseen. Koulunkäynnistä ja elämästä ei tullut lopulta mitään. Kun rehtori ehdotti lyhennettyä koulupäivää niin, että koulussa ollaan ma-ke-pe ja tiistait ja torstait aina kotona, poika on pysynyt kunnossa. Hän on itse tosi tyytyväinen siihen, että saa jatkaa luokassa omien kavereidensa kanssa eikä ole koko aikaa kipeä. Tämä oli oikea ratkaisu meille.

Rakennusten sisäilman laatuun vaikuttaa moni asia

Sisäilmaongelmien ratkaiseminen ei ole yksinkertainen tehtävä, sillä rakennusten sisäilman laatuun vaikuttavat hyvin monenlaiset asiat. Sisäilmaongelmia voi seurata esimerkiksi heikkolaatuisesta rakentamisesta, ongelmallisista rakennusmateriaaleista, rakennuksen huonosta ylläpidosta tai epäonnistuneista saneerauksista.

Erilaisia haitta-aineita voi kulkeutua sisäilmaan rakennuksen rakenteiden lisäksi ulkoilmasta, maaperästä sekä sisätilojen lähteistä, kuten sisustusmateriaaleista. Myös rakennuksen käyttäjien toiminta, kuten hajusteiden käyttö ja vaatteissa kulkeutuvat epäpuhtaudet, voivat vaikuttaa sisäilmaan.

Sisäympäristön viihtyvyyttä voivat alentaa myös epämiellyttävä lämpötila, melu ja kuiva sisäilma sekä rakennuksen puutteellinen siivous ja huolto.

Alimitoitettu tai väärin toimiva ilmanvaihto lisää haittatekijöiden määrää sisäilmassa. Ilmanvaihdon ongelmat ovat kouluissa hyvin yleisiä.

Sisäilman laatu voi heikentyä myös väistötiloissa, jos niihin tuodaan vanhoista tiloista puhdistamattomia materiaaleja. Mikäli tilat ovat aivan uudet, voi tilan rakennus- ja sisustusmateriaaleista vapautua ilmaan kemiallisia päästöjä, jotka heikentävät sisäilman laatua. Tällaisten päästöjen määrä vähenee usein ajan kanssa, kunhan rakenteet ovat kunnossa.

Lisää tutkimusta tarvitaan

Yleensä sisäympäristön tekijät jaetaan kolmeen kategoriaan:

• kemiallisiin (kuten muovimattojen, maalien ja tasoitteiden päästöt)
• biologisiin (kuten homeet ja pölypunkit)
• fysikaalisiin (kuten melu ja lämpötila).

Esimerkiksi joskus sisäilmaongelman aiheuttaa homevaurio koulurakennuksen rakenteissa. Homekasvustosta voi kulkeutua sisäilmaan muun muassa mikrobien kappaleita tai mikrobien aineenvaihduntatuotteita.

Joskus taas sisäilmaongelman syynä ovat materiaalipäästöt. Jokin rakennusmateriaaleista haihtuva orgaaninen yhdiste (VOC-yhdiste), kuten formaldehydi, TXIB tai jokin ftalaatti, voi sairastuttaa rakennuksen käyttäjiä.

Kyse voi myös olla kummastakin ongelmasta samaan aikaan: Rakennuksen alapohjassa voi olla kosteusvaurio, joka aiheuttaa homeongelman mutta pitää myös muovimaton ja sen liiman kosteina, jolloin näistä yhdessä haihtuu sisäilmaan varsinainen ikävien aineiden cocktail.

Kaikki epäpuhtaudet eivät ole terveydelle haitallisia. Haitallisuus määräytyy esimerkiksi altistumismäärän, altistumisen keston, altistumisiän, aineen vaaraominaisuuksien (kuten myrkyllisyyden) ja eri aineiden yhteisvaikutusten perusteella.

Sisäilman epäpuhtauksille altistuvan ihmisen kokonaiskuormaan vaikuttaa myös se, mille epäpuhtauksille hän aiheutuu muista lähteistä kuin sisäilmasta (esimerkiksi ravinnosta ja kosmetiikasta) ja millainen hänen vastustuskykynsä on.

Nykyaikaiset rakennukset ovat monimutkaisia rakennusfysikaalisia kokonaisuuksia. Pelkästään erilaisia kemikaaleja käytetään rakennusmateriaaleissa tuhansia, ja homelajeja on tunnistettu tätä monin verroin enemmän. Rakentamisen käytännöt ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä nopeasti, eikä erilaisten rakennusmateriaalien ja rakennustapojen pitkäaikaiskestävyyttä ja yhteyttä rakennusten käyttäjien terveyteen ole ehditty vielä kattavasti tutkia.

Sisäilman haittatekijöitä, niille altistumista, aineiden käyttäytymistä sisäympäristöissä, niiden yhteisvaikutuksia ja terveysvaikutuksia ei vielä tunneta ja osata mitata lainkaan kattavasti. Ymmärryksemme on siis vajavaista ja lisätutkimustarve merkittävä.

Siitä johtuen emme oikeasti tiedä, mikä kaikki rakennuksissa voi aiheuttaa terveyshaittaa. Käytännössä ”kentällä” joudutaan tekemään ratkaisuja niiden selvitysmenetelmien ja sen tiedon perusteella, joita meillä juuri nyt on käytettävissämme.

Ne antavat meille suuntaviivaa, mutta tilanteet on myös aina arvioitava tapauskohtaisesti.

Tietämys lisääntyy

Sisäilma on 2000-luvulla noussut maailmalla tärkeäksi tutkimusaiheeksi ja tietämys aiheesta kasvaa vuosi vuodelta nopeasti lisää. Sitä mukaa myös ymmärryksemme kestävistä rakennustavoista lisääntyy ja työkalut terveyshaittojen arviointiin kehittyvät.

Lapset eivät voi kuitenkaan jäädä tämän työn hedelmiä odottamaan, vaan meidän on yhdessä huolehdittava heidän tarpeistaan jo tänään.

Siksi ihmisten tarpeet huomioiva, osallistava ja ratkaisukeskeinen toimintatapa on aina sekä viisas että perusteltu lähtökohta sisäilmaoireilutilanteisiin.

Autetaan lasta -osiosta löydät työkaluja auttaa koulun sisäilmasta oireilevaa lasta.